Perjantaina tuli metsäntarve ja soitettiin äiti ja iskä koirien kanssa seuraksi ja käytiin kiertämässä Paimion Rivonmäen reitti. Se onkin kyllä reittinä aivan mahtava ja monipuolinen niin juoksuun, kävelyyn, pyöräilyyn tai vaikka kuperkeikkailuun ja talvella siellä kiertää hyvin hoidetut ladut. Reitti alkaa virallisesti Paimion Urheilupuistosta ja jos kiertää koko kierroksen, matkaa kertyy 6,3 km. Reitti kulkee käytännössä koko matkan metsässä, mutta ”rata” on tasaista, leveää ja hyväkuntoista hiekka-/soratietä ja esim. lastenvaunujen kanssa (on kokeiltu) erittäin hyvä kulkea. Ei siis vaadi mitään maasto-ominaisuuksia kulkupeliltä.
Reitin parhaita ominaisuuksia on metsän lisäksi se, että reitin varrelta lähtee useita polkuja/teitä eri suuntiin joten reitille voi tulla ja poistua montaa kautta. Itse suosin kävellessä ja juostessa niitä kahta vaihtoehtoa, joissa asfaltti loppuu mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kotoa päin tultaessa, koska nyt kun olen Paimiossa asuessani päässyt näiden ihanien metsähiekkareittien makuun, olen alkanut entistä enemmän inhota asfalttia jalankulkualustana.
Perjantain lenkillä käveltiin nelisen kilometriä ja matkalla poikkesin myös tarkistamaan omistamani geokätkön Rivonmäen laavun tienoilla. Kaikki kunnossa.
Lauantai alkoi vähän rajummalla vedolla kun klo 9-12 rääkkäsin itseäni Sissileirillä. Siitä ei tässä sen enempää, koska ei juurikaan liity metsään, mutta sen verran pitää mainita, että kaksi ensimmäistä tuntia treenattiin ulkona ja kyllä vaan energia riittää paremmin kun saa raikasta happea koko ajan. Tässä linkki leirin toisen järjestäjän blogiin, jos päivän ohjelma kiinnostaa tarkemmin; http://ihanniinkutosissaan.blogspot.fi/2014/10/sissileiri-vol-2.html .
Kolmen tunnin treenin jälkeen jos olisin lösähtänyt sohvalle, olisin kirjaimellisesti jämähtänyt siihen, ja loppuilta ja seuraavat päivät olisivat olleet yhtä tuskaa. Koska energiabuusti oli vielä päällä kotiin tullessa, lähdin jäähdyttely-venyttelylenkille. Kävelin mahdollisimman suorinta tietä metsäpolulle ja otin venyttelytuokion, minkäs muunkaan kuin mäntyjen keskellä.
Voikohan sitä parempaa venyttely-ympäristöä ollakaan? En ihan heti keksi. Arvelen, että tämä venyttelylenkki pelasti minut suuremmilta lihaskivuilta, vaikka sunnuntaina olikin vähän ”haikia huominen”
Sunnuntain haikeus johtui myös siitä, että lauantai-illaksi siirryttiin Piikkiön puolelle metsän keskelle, ei ihan taivasalle vaan edellisen blogitekstin päähenkilön eli kummipojan perheen luokse. Taivasalla viihdyttiin kyllä jonkin aikaa kun löhöiltiin paljussa. Haikeus ei johtunut holtittomasta alkoholinkäytöstä, vaikka joku jo varmasti ehti suorittaa laskutoimituksen ”palju+lauantai-ilta=sunnuntaikrapula” vaan kropalleni sopimattomasta valvomisesta. Ajeltiin nimittäin kotia kohti vähän ennen aamukolmea ja siten uni siirtyi hieman, heräsin siis n.12.30 sunnuntaina. Iltapäivä meni sohvalla torkkuen ja auki olevalla silmällä yritin vähän formuloita seurata. Yllättävän unettavaa se autojen ääni…
Ja jos ei metsä auta, tauti on kuolemaksi. Piti siis ukkojen juotua shampanjat nousta sohvalta ja lyllertää Rivonmäkeen. Alkumatka tuntui kuin olisi Ruususen unesta juuri herännyt, kävely kuin Dressmanin mainoksesta; E-R-I-T-T-Ä-I-N H-I-D-A-S-T-A. Mutta kuinka ollakaan, kyllä se metsä virkisti. Kierrettiin Rivonmäki, reilun tunnin lenkki kertyi kokonaisuudessaan ja kotiin päin mennessä haettiin vielä yksi geokätkökin. Siitä intoutuneena ja lenkistä energistyneenä päätin, että kun päästään kotiin, lähdetään vielä huoltokäynnille toiselle omistamalleni kätkölle Paimion (entisen) Motellin nurkille. Edellinen huolto on suoritettu tammikuussa, mutta loggauksien perusteella ei akuuttia tarvetta ole ollut, joten sen vuoksi tauko on venähtänyt ehkä vähän pitkäksi. Koko kätköilyinnostukseni on ollut aika nollissa viimeisen reilun vuoden ajan, jospa se tästä taas kohentuisi.
Summa summarun viikonlopusta, sain valtavasti energiaa metsästä ja ulkoilmasta ja suosittelen näitä molempia halpoja virkistäytymiskeinoja ihan kaikille! 🙂