Viime sunnuntaina oltiin hulluna Märyyn. Paikalliset kollegat varmasti nimen jo tunnistavatkin, mutta jästeille kerrottakoon, että kyseessä on geokätköreitti Halikossa. Rinki käsittää siis 24 kätköä ja on nimeltään ”Hulluna Märyyn”. Ja tarkempi sijantihan on Märynummi, josta tuo reitin nimi.
Sunnuntai oli melkoinen löhöpäivä ja vettä satoi. Joskus iltapäivällä kahden maissa sade loppui ja virittelin ajatusta, josko hakisi pari kätköä niin ei jäisi ihan tunkkainen olo tästä päivästä. Katselin kartalta lähimpiä purkkeja, mutta kun on eri aikaan haettu kumpikin omia kätköjämme niin lähimmille on käynyt niin, että vähintään toinen on ne jo hakenut. On kuitenkin kivampi hakea yhdessä niitä, jotka ovat vielä molempien listalla uusia. Huomasin tuon Märyn reitin ja kätkökuvauksista selvisi, että reitillä on pituutta n.7 km. Sain hyväksynnän, että voidaan lähteä sinne, vaikka itse vähän epäilin, että ehditäänkö kiertää se ennen pimeän tuloa. No, ehdittiinhän me…
Käytiin tankkaamassa (itsemme) Halikon Shellin lounaspöydässä (suosittelen) ja sitten kohti Märyä. Reitti alkoi heti parkkipaikan kupeesta – alkuun tosin jouduttiin vääntelemään puhelimen karttaa ja vertailemaan paikalla olevaan karttatauluun, kun vaikutti siltä että virallinen kuntoilureitti lähti ihan eri suuntaan mihin kätköreitti näytti menevän. Saatiin kuitenkin lopulta reitti selväksi (niin siinä vaiheessa luultiin) ja parkkipaikalla olleen kätkön jälkeen lähdettiin reittiä pitkin kohti seuraavaa. Parinsadan metrin jälkeen ihmeteltiin, kun etäisyys seuraavaan kätköön vain lisääntyi ja reitti näytti kulkevan vieläkin pidemmälle väärään suuntaan. No, onneksi puhelimen kartta sitten näytti että oltiin lähdetty kävelemään jotain pientä hiihtolatulenkkiä sen varsinaisen metsäreitin sijaan, joten palattiin alkupisteelle ja etsittiin uusi suunta.
Koska reitti oli pituudeltaan sen 6-7 km ja metsässä tarvottiin lähes neljä tuntia, en lähde ihan yksityiskohtaisesti avaamaan joka askelta.
Kätköjä oli mukavasti n.200 metrin välein ja matka etenikin sujuvasti kun oli pieniä välietappeja koko ajan. Lisähauskuuden toi vielä jokaisen kätkökuvauksen lopussa ollut vitsi, taattua legendaarista ”Haisunäätä mikroaaltouunissa”-laatua.
Hyvin tätä ja muitakin retkiämme kuvaava vitsi löytyi kätköstä nro 13:
Kaksi hullua käveli tiellä. Toinen sanoi:
– Katso, tuolla on metsä!
Toinen päätään raapien vastasi:
-En näe mitään kun nuo puut ovat edessä.
Monesti kätköillessä tulee esiin tämä sama ilmiö, jos kätkö on oikein hyvin piilotettu. Sitä voi tuijottaa suoraan kohti eikä silti näe sitä. Tällä reitillä moisia kätköjä ei ollut, tosin yksi jäi löytymättä ja aiempien logikirjoitusten perusteella se voisi olla nimenomaan tuollainen… Ehkä täytyy palata sitä vielä hakemaan myöhemmin.
Maastoltaan reitti oli mukava ja vaihteleva. Vaikeita pätkiä ei ollut ja polku oli erittäin hyvin opastettu – merkkikylttejä oli vähintäänkin mutkissa ja risteyksissä, usein myös säännöllisin välimatkoin ihan suorilla pätkillä. Hieno paikka oli suunnilleen reitin puolivälissä virrannut ”koski”. En tiedä voiko koskeksi nimittää näitä etelä-suomen puroja, mutta etelä-suomalaiseksi metsäpuroksi ihan hieno, vähän kuin Maaningan Korkeakoski miniatyyrimuodossa.
Vielä koskeakin hienompi paikka löytyi reitin loppupäästä, jossa pääsimme käymään pienessä luolantapaisessa. Suomen virallisen luolamiehen Tuomo Kesäläisen mukaan luola on aukko, johon mahtuu kolme aikuista. Tämä ei ihan tuota määritelmää täyttänyt mutta vaikuttava ilmestys oli kuitenkin tämä kallioröykkiö. Kalliot sijaitsivat tosiaan reitin loppupäässä eli ”väärinpäin” kiertäen vain vajaan kilometrin päässä parkkipaikalta, joten jos haluat paikkaa tutkimaan, ei välttämättä tarvitse koko lenkkiä kiertää. Kallioilla oli myös kätkö ja koska koordinaatit eivät kerro korkeutta maan pinnasta, piti vähän harrastaa tasohyppelyä ylös alas ennen kuin oikea kolo löytyi.
Erilaista tasohyppelyä suoritettiin sitten reitin viimeisellä kätköllä, jossa purkki roikkui puussa vajaan kymmenen metrin korkeudella. Koska olen lähes täysin vailla itsesuojeluvaistoa niin henkisesti kuin fyysisestikin, toimin tiimin apinana kuten aina ennenkin. Suuria vaikeuksia ei ylöspäin mennessä taaskaan ilmennyt, yleensäkin nousu on helpompi kuin lasku. Matka oli sen verran pitkä, että kerran piti pysähtyä tasaamaan hengitystä ja heiluttelemaan käsivarsia, mutta muuten sujui hyvin. Alaspäin tullessa hankaluus on aina se, ettei oikein nää mihin pitäisi jalkansa laskea ja kun oksan sitten näkee, ei oikein hahmota etäisyyttä että paljonko vielä pitää venyä alaspäin jotta jalka ylettää oksalle asti. No tässä puussa oli onneksi oksia aika tiheään, joten näitä venytyskohtia ei ollut kuin yksi.
Metsästä selvittyämme kello näytti suunnilleen puolta yhdeksää ja valoa riitti vielä, joten päätettiin hakea kotimatkan varrelta vielä muutama purkki. Märynummen kylältä löytyi pari kätköä, toinen pieneltä hautausmaalta, joka ennen muinoin on ollut vieressä sijaitsevan sairaalan käytössä. Vähän Seili-tyyppinen ratkaisu, kun sairaalalla on oma hautausmaa, mutta niinpä on sairaalakin ollut Seili-tyyppinen eli mielisairaala. Kurvailtiin vähän sairaala-alueellakin tutustumassa, moni rakennus näytti olevan tyhjillään, mikä teki vähän aavemaisen fiiliksen siellä illan hämärässä usvassa. Joissain rakennuksissa oli kylttien mukaan edelleen toimintaa, esimerkiksi alueen lastenpsykiatrian tilat ovat näissä rakennuksissa.
Poistuttiin paikalta ja palattiin todellisuuteen. Kotimatkalla poikettiin Perälän kylässä, Laurilan lavalla ja ajettiin Taatilan kautta Paimioon. Kätköjä tältä pätkältä viisi kappaletta, joista pari viimeistä jo taskulampun avulla – pimeys tulee tähän aikaan vuodesta siinä 22-23 välillä ja viimeinen purkki logattiin n. klo 23.20.
Iltapalat haettiin Heimon grilliltä ja uni tuli aika nopeasti tämän n. 8 tunnin reissun jälkeen.
Koskapa kamerani asetukset on taas olleet pielessä, ottamani kuvat ovat liian isoja liittää tähän blogiin, joten kuvia löytyy Facebook-sivulta ”Mänty ja muita ystäviä”. Joo, tiedän että niitä saa pienennettyä mutta nyt ei jaksa.
Jaa niin ja miten se norsu sinne jääkaappiin saatiin? No, avataan ovi, laitetaan norsu sisään ja suljetaan ovi.