Joskus metsässä on ihanaa olla yksin ja kuunnella vain hiljaisuutta ja metsän ääniä. Toki seurassakin voi olla hiljaa, mutta helpommin tulee juteltua toiselle ihmiselle kuin itsekseen, ainakin minuun pätee tämä.
Tänään tiesin jo metsään lähtiessäni että ei tule olemaan hiljaista, kun seurana oli 2-vuotias kummipoika. Tämä oli pelkästään positiivinen asia, koska pää tarvitsi nyt sekä metsää että pirteää seuramiestä. Kummipoika on yksi parhaista seuramiehistä, erityisesti niihin hetkiin kun tarvitsee piristystä 🙂
Meillä aikuisilla metsäilijöillä on paljon opittavaa 2-vuotiailta. Viivyimme metsässä puolisen tuntia ja matkaa kertyi yhteensä n.300 metriä. Sinä aikana pieni sormi osoitti sen seitsemään suuntaan ja koska sormella osoittaminen on yhtä kuin komento ”Katso!”, tulin katsoneeksi montaa asiaa hyvin paljon tarkemmin kuin yleensä. Koska pojalla on vielä hieman sanat hakusessa, piti myös aina kertoa, mitä osoitetaan ja sitten toistettiin sana muutaman kerran. Vaikein kohde taisi olla ”puupalikka” 😀 Puupalikan vieressä olivat ”kivi” ja ”sieni”. Lisäksi oli ”iso puu”, ”pieni puu”, ”sammal”, ”risu”, ”hyttynen” ja tietenkin ”marja”. Harmillisesti suosikkimarjat eli puolukat olivat kovin vähissä.
Pienten elämykset metsässä ovat myös ihan eri kaliiberia kuin meillä aikuisilla. Kättä pystyyn, milloin olet viimeksi huutanut ”JES!” ja taputtanut itsellesi kun olet onnistunut hyppäämään 10cm korkea kannon tai kiven päältä maahan? Itse en tajunnut tätä tehdä vaikka vieressä näytettiin mallia muutaman metrin välein…
Eväspaikalla ihmeteltiin ympäröiviä puita (niitä isoja ja pieniä) sekä taivaalta kuulunutta lentokoneen pörinää.
Välillä ei risun yli hyppääminen tai kiven ylitys onnistunutkaan niinkuin piti, minkä seurauksena vähintään polvet kyntivät maanpintaa. No, mitäs pienistä. ”Uppikkekkaa” (suom. uppistakeikkaa) vaan ja kohti uusia seikkailuja.
Viimeisessä mutkassa näkyikin jo kotipiha ja voi sitä riemun määrää jälleen kun isin auto näkyi!
Ja sitten se hölmö kummitäti vielä alko tarjoilemaan mehua kun pitäis jo juosta kattomaan isin autoa!
”Ota nyt tää mehupullo äläkä vaan kuvaa siinä!!”
Kyllä vaan se puoli tuntiakin metsässä tekee hyvää 🙂
